Viime syksynä yliopistossani Åbo Akademilla järjestettiin jälleen vuotuiset edustajistovaalit. Demokratian eteen olen valmis tekemään paljon ja olin ehdolla Åbo Gröna Vänsterin listalla. Yllätyksekseni pääsin varajäsenen paikalle ja toissapäivänä kävi sitten niin, että minun piti ottaa paikkani edustajiston kokouksessa. Vuosikokousasioiden vuoksi kokous oli yllättävän pitkä, mutta sain toisaalta hyvän käsityksen siitä, mitä kaikkea edustajisto ja ylioppilaskunta tekee. Sitä on paljon.

Tämän hetken tärkeimpiä edunvalvontakysymyksiä ovat opiskelijoiden toimeentulon parantaminen ja opiskelun maksuttomuuden säilyttäminen. Molempien asioiden eteen ovat kaikki opiskelijajärjestöt tehneet hurjan määrän työtä jo viime vuonna. Saimme kunnioitettavan listauksen niistä kaikista toimista, joita Suomen Ylioppilaskuntien liitto ja ÅAS ovat tehneet edellisen edustajiston kokouksen jälkeen: poliittisten ryhmittymien välinen liukuriviesti, vaalipaneeli, soittokierros kaikille ehdokkaille... Kaikki tehokkaita tapoja saada yhteys ehdokkaisiin.

Eduskunta on valittu. Hallitusneuvottelut ovat käynnissä. Nyt ei pidä hiljentää tahtia, vaan pitää huolta, että opiskelijoiden toimeentulo on myös hallitusohjelmassa. Kysyin tulevista suunnitelmista ja minulle vakuutettiin, että niitä on mukavasti. Nyt pidetään annetuista lupauksista kiinni. Yksittäinen opiskelijakin voi sitä työtä jatkaa vaikka laittamalla sähköpostin kansanedustajalle.

Minua ei kuitenkaan huoleta opintorahan korotus niin kovasti, sillä sille asialle on saatu erinomaisesti näkyvyyttä Nouse jo! -kampanjalla ja asia on vahvasti kaikkien tietoisuudessa. Sen unohtaminen on vaikeaa. Opintojen maksuttomuuden säilyttämisestä sen sijaan olen huolissani. Se, että nykyistä lain muotoilua lähdettäisiin lieventämään avaa keskustelun opiskelun maksullisuudesta aivan eri tavalla.

Yliopistoistamme halutaan huippuyliopistoja ja yhtenä esteenä sellaiselle nähdään rahoituksen puute. Opintojen maksullisuus muutamalle opiskelijalle ei kuitenkaan riitä. Maailmalla tunnettujen huippuyliopistojen rahoitus kunkin osalta kun on enemmän kuin kaikki Suomen korkeakouluyksiköt saavat yhteensä. Suomessa tehdään siis priimaa (turhankin) pienellä panoksella. Hyvään ja laadukkaaseen perusopetukseen panostamalla voimme kuitenkin saada nykyisen järjestelmämme kannustamia huippututkimusyksiköitä mahdollisimman monella eri alalla. Pienen maan ei välttämättä kannata tehdä ihan kaikkea itse. Pyritään erityiseen osaamiseen joissakin asioissa. Tehdään omista vahvuuksistamme toisiaan tukevia.

Yksi suomalaisen yhteiskunnan vahvuuksista on ilmainen ja hyvä koulutus kaikilla tasoilla sekä se, että yhteiskunta tarjoaa jokaiselle yhtäläiset mahdollisuudet lähteä opiskelemaan toivomaansa alaa. Pidetään siitä kiinni.

Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunnan sivuilta löytyy erinomainen esite opintomaksujen puolesta esitetyistä väitteistä ja vastauksista niihin: "6 väitettä ja faktaa lukukausimaksuista". Kannattaa lukea läpi.